Pari kasinoiskua

Kesäloman kunniaksi ajattelin käydä pari kertaa Helsingin kasinoilla viihtymässä livepokerin parissa. Perjantaina sain matkaseuraksi slottimestari Samulin ja menimme pelaamaan teksua samaan pöytään. 5/5 oli saatu auki erään reippaan ulkomaalaisvahvistuksen siivittämänä, mutta me tyydyimme paikkoihin 2,5/2,5 pöydästä.

Huhut livepokerin kuolemisesta ovat vakavasti liioiteltuja, sillä illan aikana esim. yksi kaveri yritti kesken potin kaivaa povaristaan 100 € merkkiä mukaan peliin (siis avoimesti luullen että sallittua) ja toinen 3 pitkää lipitettyään valitteli jakajalle, että "pitäisi käydä vessassa".

Omat pelini lähti mukavasti liikkeelle, kun sain 3 streetin valuet TT:llä 7xxxx boardiin. Sitten tuli hieman ikävämpi jako, jossa 3 handen saimme flopilta sisään n. 700 € Mulla T9 pataa ja board 874 kahdella padalla. Päävihulla punaiset 74 ja olin siis n. 50/50 asetelmissa vedoillani ja kahdella ylikortilla. Turnista vielä lupaava T mutta river blankotti ja pistin kättä taskulle.

Samulia vastaan hävisin kohtalaisen potin kun flättäsin AQ:lla pre. Floppi Axx. Samuli löi, mä maksoin. Turn J. Bet-raise-all-in-call. Samuli näyttää AJ. Blaah.Tuon olisi voinut pelata paremminkin.

illan mittaan turistit katkeilivat pöydästä ja bumhuntterit viereisestä 5/5 pöydästä alkoivat kansoittamaan pöytäämme, niin päätin laittaa pillit pussiin illalta n. 350 € stackilla. UTG:sta viimeiseen jakoon innoistuin laittamaan liven ja sen maksoi 5-6 asiakasta. Mulla hoolissa AQ ja kiskaisin reissun päälle. Kanukki vierestä maksoi ja Samulin pelikirjan lisälehdiltä löytyi tähän 220 € all-in. Mä survoin siihen loput, Toronto Maple Leafs kippasi ja otimme AQ vs AJ arvonnan Samulin kanssa. J pöytään ja toivotin hyvät loppuillat pöydälle.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa 100+20 € freezeoutti, johon ei lopulta tullut kuin 25 osallistujaa. Hyvät terassikelit varmaan verottivat osallistujakuntaa.

Avauspöytään ei juurikaan tuttuja eksnynyt, mutta se ei nykään yllätä, kun harvemmin enää kassulla käyn. Pari vieruskaveria oli puheista päätellen hyvissä asemissa ranking-taulukossa.

Alkuun sain pientä nousua, kun osaavan oloinen nuori moppitukka buttonista squeezasi mun avausta ja yhtä välimaksajaa buttonista. 200xbb stackeillä nää kaverit ei voi itselleen mitään ja antavat painetta buttonista laajalla pensselillä. Sinänsä ihan hyväkin peli, jos kukaan ei pelaa takaisin. Mä löysin parin Solin ja yhden vehnäoluen voimalla vielä light 4-betin tuohon ja paikallinen superstara pakkaan pienen hollywood-tuskailun jälkeen.

Tasolla 100/200 tötöilin ekan kerran. Avasin etupellosta, SB maksoi. Floppi KKK. löin 500, maksu. turn x. löin 1000. maksu. river x. löin 3500. Maksu. Kaverin 22 hyvä. Riverin pommituksen ideana oli saada A-high:t ja pikkuparit pakkaan, mutta kaveri otti hyvän maksun. Nostan hattua.

Sitten toinen tötöily tuli tasolla 150/300 kun edeltä oli tullut avaus 750. Mulla KK ja 3-bettasin 2100. Tai näin luulin, mutta matkasta jäi yksi 500 merkki ja reissu olikin 1600. Tähän yksi välimaksu ja avaajakin maksoi antamillani super-oddseilla. Floppi QQx johon löin, välimaksaja kippasi ja avaaja tuli pienellä stackillaan loput. Maksoin ja oli kilometrin jäljessä KQ:ta.

Tämän jälkeen onnistuin voittamaan pari flippiä miltei putkeen ja sain stackin takaisin pelattavaan kuosiin.

Sitten sain onnekkaat tuplat+ kun 22-vihu avasi, mä 3-bettasin KK:lla. sain pari asiakasta ja sitten alkuperäinen avaaja ilmoittaa all-in. Vegasin reissusta viisastuneena en instamaksanut ja tutkailin hetken aikaa kaveria. Kovin varmalta vaikutti ja teki niin vitusti mieli kipata kunut, mutta en vaan saanut aikaiseksi ja tuuppasin loput menemään. Naulathan sieltä näytettiin, mutta osuin flopilta onnekkaasti kuninkaaseen. Epäilen tosin vahvasti että kasinon sunnuntaiturnaus ei ole oikea paikka harkita KK:n kippaamista. Mene ja tiedä .

Sitten kun vielä onnistuin voittamaan AK vs JJ flipin, niin pääsin finaalipöytään kärkijoukoissa. Siellä tuli sitten noutaja, kun 700/1500-200  tasolla avasin buttonista AQ:lla 3200. Heinänen tönäisi blindista kylkeen 8700 johon mä survaisin jälkeenpäin ajatellen ehkä liikaa, koko nipun ~40k. Alunperin toivoinkin kylkimyyryä, johon pääsis survaiseen vastapalloon ajatuksella "ei kannata jatkossa ryppyillä". Mutta tuon olisi vain voinut maksaa ja pitää kaverin heikommat hanskat mukana, eikä ottaa ison varianssin peliä toista chipleaderia vastaan. Petri insta-super-turbomaksoi AA:lla ja mun turnaus päättyi sijalle 8.

Mainittakoon että Kuminatien Kyylä jatkoi vahvoja esityksiään Casinolla ja oli 2.

Holla!

Team Tuplabogey Kiipelissä

Kesäloman alkajaisiksi otin suunnaksi Kiipulan frisbeegolf-radan ja mukaan sain "Team Tuplabogeyn" toisen jäsenen, E. Santasen. Ryhmän täydensivät kokeneemmat Niinivirran kiekkoniilot. (2kpl).

Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että kyseessä on tavallisen golfin kaltainen laji, jossa pallon virkaa toimittavat frisbeekiekot. Minä innostuin lajista viime kevään USA:n reissun jälkeen, kun kävimme pari kertaa heittelemässä Fritz Parkin puistoradalla.

1. Väylä Kiipulassa on maailman helpoin par 2. Mutta ei hätää, Team Tuplabogey keksii keinot ja päätinkin nerokkaasti avata putterilla, vaikka yleensä luotan tässä midariin, kun heittoni ei vielä kovin pitkälle kanna. Nooh, Dartti tarttui mukavasti käteen vedon loppuvaiheessa ja lensi luotisuoraan oikealle peltoon, eli outtiin. Mutta kuten Samuli Edelmann laulaa: "Ei mitään hätää": Kokeneet ketut ovat opettaneet, että aina on "kahden kiekon avaus". Sekään ei tällä kertaa pelastanut vaan jouduin nöyrtymään kolmoseen.

Kakkosen alamäki

2. väylä on alaspäin heitettävä par 3. Olin käynyt pari päivää takaperin kiekkokaupoilla ja tuliterässä bägissäni kirkkaan oranssinen Dragon jo huuteli heittovuoroaan. Pitää ilmeisesti katsoa se leffa "näin kesytät lohikäärmeesi", sillä avaus kyllä otti ilmaa alle, mutta leijaili aivan liian pitkälle ja oikealle, eikä peltokaan ollut kaukana. Lähestymistä korille blokkasivat puut vahvasti ja toki kävin morjenstamassa kasvillisuutta. Par-puttiin jäi vielä haastetta, mutta kaikkien hämmästykseksi kilautin sen sisään.

Mäntyjen rivistö

3. väylällä mäntyjen tiheän puolustuslinjan edessä moni on joutunut nöyrtymään ja niin minäkin tällä kertaa. Kaivoin bägistä luottoforeni, eli Innovan Beastin ja kiskaisin menemään. Heitto lähti liikaa vasemmalle ja pian kuuluikin tuttua tutumpi "kops". Tästä lähestyminen overiksi ja par-putti ohi joten lopulta kirjasin tuloskorttiin lukeman +1.

Par Nelosella

Nelonen oli vuorossa seuraavaksi ja olenkin jo nimennyt sen nemesis-väyläksi. Sinänsä lyhyt väylä, mutta kahden mandon välistä heittäminen on ilmeisesti miltei ylitsepääsemätön henkinen vuori ja usein heitän tässä täysin pöpelikköön.

Viimeiset pari kertaa olen kuitenkin saanut Beastin forella lentämään kelvollisesti, joten päätin taas kokeilla sitä. Heitto tuntui lähtevän liian pitkälle ja vasemmalle, mutta tuttuun tapaan kiekko kippasi lopussa jyrkästi oikealle ja laskeutui nätisti n. neljän metrin päähän korista. Siitä birdie-putti sisään ja nelosväylän ensimmäinen pirkko oli nähty. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Vitosella vikuroiva lohikäärme alkoi jälleen huudella bägistä ja Daneyrys Targaryenin kostoa peläten päätin antaa sille uuden mahdollisuuden. Heitto lähti kyllä hyvin liitämään, mutta liian oikealle. Onneksi kiekko väisti onnekkaasti kaikki puut matkallaan ja laskeutui mukavaan jatkopaikkaan. Tässä päätin antaa mahdollisuuden toiselle uudelle hankinnalle, eli Valkyrialle. Tavoitteena oli tempaista oikealle kaartuva heitto, joka lopussa kierähtää takaisin vasemmalle. Onko sen heiton nimi nyt hysse, annukka, matti vai teppo. En tiedä, mutta ei se ainakaan onnistunut. Heitto lähti liikaa vasemmalle ja löysin itseni 15 metriä korista. Lähestyminen kuitenkin onnistui ja bogi-putti oli pelkkä muodollisuus.

Kuudes väylä kiipulassa on idyllinen pikku metsälampi. Tässä kovimmat karpaasit kiskaisevat lammen yli suoraan korille, mutta näädät ja lahjattomat pääsevät heittämään rankkaripaikalta ilman pelkoa "leipien" heitosta. Tässä Team Tulpabogeyn toinen jäsen ES nassautti loistavan lähestymisen rankkupaikalta ja pussitti hienon kolkin. Itse merkkasin perus nelosen.

Seikalla olen suosinut avausta putterilla ja niin tälläkin kertaa. Alaspäin tietä pitkin oli suunnitelmana ja vaikka Dartti hieman loirikin oikealle, niin jatkoheitolle löyty hyvä paikka tien vierestä. Tästä hyvä lähestyminen ja helppo putti. Joku aisoista tietämätön voisi luulla että, osaankin tätä lajia.

Kasilla muistin pro-caddyni M. Janssonin sanat: "tää avataan draiverilla" ja kaivoin laukun uumenista jälleen Beastin. Sillä vuorenvarmasti tietä kohden ja vielä pieni pomppu ylämäkeen.  Jatkot "Pursiseuran kokouksella" kolmen metrin päähän ja helppo putti sisään... Näin elokuvissa, mutta oikeassa elämässä kyseessä oli paha ylämäkiputti, josta oli huono fiilis jo heittoon lähtiessä. Ja sulaminenhan siitä oli seurauksena. Putti ohi ja täysin tarpeeton +1 tuloskorttiin.

Kasin ylämäki

Ysillä olen testaillut eri lähestymistapoja ja viime aikoina olen heittänyt sen forella ja toivonut, että Beasti kippaisi kivasti oikealle. Kyllähän se kippasi tälläkin kertaa, mutta ainoo vaan että heitto lähti n. 27,5 astetta vasemmalle. Jatko "Purrella" meni sitten vasemmalta ohi ja yli. Vaikeahko par-putti vielä vajaaksi ja aikakirjoihin taas +1. Tällävälin Kuminatien Kyylä oli nakuttanut kaikessa hiljaisuudessa 4 par:ia putkeen ja oli noussut jo tasoihin.

Kymppi on pitkä kuin nälkävuosi

10. väylä onkin sitten "Kiipulan via Dolorosa". Alottelijalle väylä on pitkä kuin nälkävuosi ja keskimäärin olen käyttänyt tähän 7,3 heittoa. Avauksen sain mukavasti tielle, mutta kakkosheitto sitten suuntautuikin jo puiden taakse. Ei kuitekaan normaaliin Team Tulpabogey -tyyliin täysin pöpelikköön vaan sain vielä pelastettua lätyn takaisin väylälle. Sitten olikin vielä kavuttavana ylämäkeä ja aloittelijan lyhyillä heitoilla etenin hitaasti mutta varmasti. Perinteinen metsikkö sik-sak jäi tälle kertaa tekemättä ja sain tulokseksi kutosen. Vitostakin tarjottiin, mutta täysin tehtävissä ollut putti jostain kuudesta metristä kosahti ohi.


11. väylällä kaivoin esiin jälleen luotto-foren ja tempaisin optimistisesti kohti horisonttia. Valitettavasti mieli ja ruumis eivät olleet synkassa ja heitto löysi tutun reitin väylän vasempaan reunaan. Jatkopaikka oli onneksi kelvollinen ja sain paikattua tilanteen Dragonilla. Pahaksi onneksi kori jäi vaikeaan maskiin puitten ja puskien taakse, mutta koska olen roikkoheittojen erikoismies, niin hätä ei ollut tämän näköinen. Nätisti puiden ohi ja par-puttia sisään... ...kunnes putatessa jälleen sulaminen ja tuloskorttiin täysin turha vitonen.

Outissa vai ei?

12. avaus

Viimeiselle lähdettäessä oli kuitenkin ennätys (+12) täysin tehtävissä, sillä tulos oli tällähetkellä +9.
Toiveikkain mielin tempasin Beastin lentoon, mutta heitosta tuli a) liian matala ja b) suuntautui liian oikealle. Peto kuitenkin kaartoi nipin napin takaisin outista väylälle, mutta otti osuman läheiseen kaivonkanteen, josta kimposi takaisin peltoa kohde. Onneksi paikalla oli pari Class B1 -tason tuomaria ja heittoni tuomittiin väylällä pysyneeksi.

Tästä silpaisin seuraavan lähestymisen aivan liian vasemmalle ja ennätykseen jäi vielä tehtävää. Kori näkyi puiden välistä, mutta omat heittotaitoni tuntien, en juhlinut vielä enkkaa. Juhlat olisivatkin olleet ennenaikaiset, sittä putteri vaihteeksi tarttu käteen ja heitto lipesi päin prinkkalaa. Tästä vielä pari räpellysheittoa ja lopulta tulokseksi kirjattiin +12.

Yleensä enkkaa sivutessa pitäisi olla kai tyytyäinen, mutta nyt tuli tehtyä ainakin 4 täysin turhaa virhettä, jotka karsimalla tulos olisi ollut jo alle maagisen 10 mummorajan. Mainittakoon että Epo kirjautti +13 ja on myös matkalla kohti yksinumeroisia lopputuloksia (jos ei vaan joku kerta suutuspäissään polta kiekkoja, jonkun epäonnistuneen kierroksen jälkeen)

Lisää toistoja, niin eiköhän se 10 mene rikki tässä joku kerta.

Holla!