Tapanin turnaus 2022

Jo perinteinen Tapanin Tuomioturnaus keräsi VSMO-monttuun mukavan 16 hengen osallistujakaartin.

Mukana oli uusia tuttavuuksia (Pekka) ja pari meritoitunutta paluumuuttajaa (Miitre & Artsi) 

Miitre ja Hannu - nuija ja tosinuija

Omaan avauspöytääni sain mm. Sannan, Heinin, Artsin, Hatun, Eeron ja Miitren. 

Koko turnauksen aikana taisin voittaa vain yhden isomman potin, kun Artsin Betonia vastaan rattaat A2:lla olivat hyvät maaliin asti. 

Koko muu turnee olikin osaltani täysin korttikuollutta rimpuilua joka päättyi lopulta hallitsevan mestarin Heinin käsittelyssä. Blindit taisivat olla jo 400/800 kun puskin n. 6k pinkan keskelle. Heini otti kopin 44:lla ja flopin nelonen lopetti kärsimykseni nopeasti. 

Death-stare of the Champion

Suurta murhetta en tästä kehittänyt vaan siirryimme Jarpan kanssa availemaan rahapöytää, johon pian tippuikin muita vetureita seuraksemme turneesta. Lisäksi saimme vielä vahvistukseksi 5 card omaha -spesialistin Kriston.

Cashissä kävi tällä kertaa hyvät ja jäin lopulta muutaman "buy-inin" voitolle. Pari huonoakin muuvia tuli matkan varrella tehtyä, mm. Jarppaa vastaan, mutta tällä kertaa Stiimin punaviinitarjoilu ei tullut niin kalliiksi, kuin viime kerralla.  

Pikkuhiljaa jengi katkeili tai väsyi muuten vaan ja lopulta pistimme pillit pussiin vähän kahden jälkeen. 

Turnauksessa rahoille selvisivät lopulta Eero, Heini ja Isäntä. Näistä Eero jäi kolmanneksi ja Isäntä ja Heini lopulta splittasivat voittopotin. 

Kuplahenkilöä haetaan

Taisto on tauonnut, voittajien on helppo hymyillä. 

Hannibaalin Blogi ja Pekka toivottavat onnellista uuttavuotta!

Mestaruusturnaus 2022

Rakas blogi, Oli taas se aika vuodesta. 

Pokerivuoden ehdoton kohokohta, eli VSMO-montun mestaruusturnaus vuosimallia 2022.

Itse olin muutamien muiden ohella saanut lipun turnaukseen taannoisesta ravisatelliitista, joten peliin päästiin mukavasti ilman taloudellista painetta. Henkistä painetta tästä turneesta oli tottakai sitäkin enemmän, sillä allekirjoittanut, Eero ja Mika metsästivät jo kolmatta mestaruuttaan ja moni muu ensimmäistään. 

Paikalle raahautui lopulta 18 veturia ja vedonlyöntikin tulevasta mestarista oli käynyt kuumana pitkin viikkoa. 

Kerrottakoon että pelikansan suosikkeja olivat Jasu, Juuso, Jani ja Mika, joiden voitolla olisin ollut isoissa ongelmissa. Toisaalta taas täysin pelaamattommiakin hevosia oli radalla, joten jännitettävää riitti myös omien pelisuorituksieni ohella.

Pelit alkoivat mukavalla yllätyksellä, kun itse Joulupukki saapui paikalle pyytämättä ja yllättäen. 

Peliporukka oli ollut kilttinä, sillä kaikki saivat lahjoja ansioidensa mukaan. 

Avauspöytääni sain Suikin, Hatun, Heinin, Samulin, Juuson, Stiimin, Kriston ja Eeron.

Turistipöydässä pelasivat sitten: Jasu, Janne I, Jarppa, Janne H, Teemu, Isäntä, Jani, Myly ja Mika.

Oma turnaukseni lähti liikkeelle leppoisan kippailun merkeissä. Ensimmäinen isompi potti taisi olla Suikkia vastaan, kun lopulta splittasimme potin kärkipareilla Q-high boardiin.

Samulia vastaan hävisin isomman potin, jossa jo harkitsin isoa riverpilliä, mutta onneksi siinä vaiheessa maltoin vielä, sillä Samulin kärjeltä olisi luultavasti maksu tullut.

Tipuin kuitenkin ensimmäisten joukossa juuri ennen ruokataukoa, kun KQs:llä Q-high boardiin menin poikki Juuson "kuivia nauloja" vastaan. GG. 

Ruokatauon jälkeen availimme pientä sivukäteistä Jarpan ja Samulin kanssa, ja saimmekin pian lisäseuraa Suikista. 

Kun turneesta putosivat vielä Eero, Teemu ja Janne I, niin pääsimme louhimaan käteistä isoon pöytään ja samalla turnauksen finaalipöytään selvisivät Stiimi, Hattu, Myly, Heini, Isäntä, Jasu, Mika, Juuso ja Jani. 

Rahoille turneessa pääsivät lopulta Hattu, Jani, Stiimi ja Heini. Hattu tippui neljäntenä ja Janin putoamisen jälkeen head's upiin päätyivät Stiimi ja Heini. Käsittääkseni huppiin lähdettiin Stiimin selvästä chipleadista. (?)

Head's uppia louhittiin kohtalaisen pitkään ja lopulta Heini lumiukkoineen vei voiton ja pokaalin. 

Hannibaalin blogin onnittelee vuoden 2022 Mestaria!

Sivupelit montussa jatkuivat vielä myöhään yöhön ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita nähtiin. Tällä kertaa selvisin useimmista arvonnoista voittajana, mutta samalla tuli myös maistettua kalleinta viiniä ever...

....Stiimi nimittäin tarjosi illan loppupuolella mukavana miehenä lasillisen arvoviinistään ja sen siivittämänä tötöilinkin pian muutaman satasen Stiimin stackiin. Siinä tuli viinille litrahintaa...

Lopulta savun hälvettyä ja taistelun tauottua jäin hyvin plusaslle, joten turnauksesta putoamisen tuska oli paluumatkalla enää kaukainen muisto. 

Kiitokset jälleen paikalla ollellille ja Isännälle.

ps. pidetään peukkuja että Pukki tulee myös ensi vuonna, oli ilonen yllätys. 

Japi Memorial Tournament vol 2.

Oli taas se aika vuodesta, kun muistimme hyvän ystävämme ja Monttuunkin lähtemättömän jäljen jättänneen Japin eloa nimkkoturnauksella. 

(Viime vuoden turnauksesta rakas blogini lukija voit lukea lisää täältä: VOl 1 )

Muisteloihin hiipi paikalle lopulta 12 veturia ja saimme aikaan mukavat 2 kpl 6 hengen avauspöytiä. Villeimmät huhut kuiskivat lisäksi nimeltämaitsemattoman Daami-ryhmittymän tuloa paikalle, mutta nuo huhut jäivät lopulta toteutumatta. 

Omaan rinkiini istuivat mm. Mika, Isäntä, Kapteeni, Jasu ja Myly. 

Toisessa pöydässä louhivat sitten Juuso, Jani, Olli, Eero, Stiimi ja Hattu. 

Re-buy aikaa oli totutut neljä tasoa ja niiden aikana en päässyt hirveästi merkkejä liikuttelemaan. Muutamia pieniä potteja sieltä - täältä ja vastaavasti pientä valumista eri suuntiin. 

Re-buy -ajan jälkeen ekan isomman potin sain Mylberöä vastaan, kun ammmuin kolme piipullista A-high väriboardiin. Kolmanteen piippuun vihu sitten lopulta irrotti :) 

Turnauksen eka isompi potti oli sitten Mikaa vastaan, kun avasin JJ:llä etupellosta. Tähän Tarinmaan Turnausharja tuli kylkeen isosta. Spotti oli aika nihkeä ja piti miettiä, millä särki tuleee tuohon mun UTG avausta kylkeen ja mitä kaikkea siellä luullaan mun vielä kippaavan... ...päädyin lopulta survomaan loput sisään ja Mika käänsi esiin AK:n. Perus arvonta siis, jonka onnistuin tällä kertaa voittamaan.

Tuosta purjehdettiin sitten finaalipöytään, jossa isot blindit nopeasti harvensivat porukkaa kohti käteispöydän leppoissaa omaha-rinkiä. 

Turnauksen rahakuplassa olivat lopulta Minä, Juuso, Jasu ja Stiimi. Harmikseni toinen iso stack Juuso oli heti vasemmalla puolellani, joten jätin erikoisoperaatio -tyyliset muuvit vähemmälle. Kuplaa hierottiinkin aika pitkään, kunnes lopulta clashatiin Juuson kanssa. Avasin QQ:lla johon sain vastapuskun A8:lta. Daamit pitivät ja pääsin ylivoimaisessa chipleadissa kolmen joukkoon.

Seuraavana putosi Stiimi, jonka jälkeen hinkkasimme heads-uppia Jasun kaa melko pitkään. Taso oli kuitenkin jo 1500/3000 joten lopulta oli tultava ratkaisuja. Jasulla oli muistaakseni enää n. 15k, kun hyökkäsin K7:lla ja sain maksun A5:ltä. Lucky seven kurkkasi flopilta ja turnausvoiton kunniaksi lähetin hiljaa mielessäni terveiset yläkertaan Japille. 

Tuosta sitten käteispöytään, johon onnistuin kuoppaamaan osan voitoista takaisin kiertoon. Omppukädet olivat kaikki osastoa Q732 joilla ei liiemmin ollut asiaa potteihin. Pari isompaa kättä oli seveni Mikaa vastaan, kun siellä oli lopulta kolmessa piilokortissa QQQxxxx. Oma AA44xxx puri pölyä. Jannea vastaan puolestaan tuli pataan omahassa yhdessä jaossa, jossa 987x suoran ja värin vetoni eivät tulleet maaliin asti. Muuten toimintani käkyssä oli tällä(kin) kertaa osastoa "Tyhjä Tuoli".

Mutta, joo. Ilta mukavasti plussalle hyvää ystävää muistellen ja hyvästä seurasta nauttien. Ehkä tässä vielä yhdet välipelit ehditään pelaamaan ennen marras/joulu vaihteen Mestaruusturnausta. 

Holla! 

Avec-pokerit

Launtain pokeri-iltaan tuttuun ja turvalliseen monttuun oli kaivautnut jälleen pari pöydällistä vetureita.

Oma peli-iltani sai epätavallisen alun, kun kävimme koodinimien "Suvi" ja "Maarit" kanssa ensin taktiikkapalaverissa paikallisessa Suvirannassa a.k.a. Penalty burgerissa. 

Hyvässä seurassa viihtyy hyvin ja pian huomasin, että turnauksen re-buy -aika meni ohitse, mutta sain suostuteltua seurueemme kaivautumaan Monttuun ja saavuimmekin paikalle parhaiksi availemaan käteispöytää, kun turneesta alkoi putoilla jengiä. 

Alkuun onnistuin kaivamaan kuoppaa pari tuntia, kun ensin lahjoitin merkkejä Stiimi-Jarnolle ja sen jälkeen Jarpalle.

Lähempänä puoltayötä lähdin uudestaan nousuun, kun ensin karmealla munkilla 4-way potissa sain johonkin AQ852 -haravaan osumaan kasiin! ja sain sillä sivupotin, kun muillakaan ei ollut mitään. 

Tuosta sitten pelasin AAxx suitilla hitaammin, enkä lähtenyt tällä kertaa röyhimään preflop. Flopin värinvetoon sitten oli mukana tuuttailla kaiket ilmeisesti tulossa olevaan 3-5 way all-iniin. "Hertta on helppo väri" sanotaan wanhassa Turenkilaisessa sananlaskussa ja nelinkertaistin tuosta pinoni. 

Muita ehkä mainittavia potteja olivat värillä voitto Jarpan suoraa vastaan Pineapplessa ja Rattaat vs Rattaat -tappio Stiimiä vastaan Sevenissä.

Tällä kertaa wanha ei enää jaksanut tappiin asti ja päätin kerätä kamani n. paria tuntia ennen kuin muut harjat lopettivat lopulta. Jäin vaihteeksi vähän plussalle käkyistä, mikä oli mukavaa vaihtelua parin viime kerran kuoppauksen tilalle. 

Itse turnauksen finaalipöytää seurailin sivusilmällä ja meno oli poikeukksellisen ammattimaista. (jos ei huonoja juttuja ja yleistä älämölöä lasketa).

Kovaan finaalikolmikkoon selvisivät lopulta Eero, Kapteeni ja Late. Sannille lankesi "Kuplahenkilön" rooli. 

Näistä Ebo taipui ensimmäisenä ja Late jäi keräilyerien kanssa räpiköimään Majuria vastaan.

Marsalkka oli rautaa loppuun asti ja Niko kruunattiin illan Main Eventin voittajaksi, kotijoukkojen kannustaessa villisti taustalla. 

Kaikkiaan onnistunut sessio ja seuraavaa jo odotellessa!

Holla!

ps. erityiskiitos koodinimi Maaritille, joka ns. otti haltuun finaalipöydän ja teki muiden elämästä helpompaa

Kuplapojan paluu

 

Viimeiset kaksi turnausta allekirjoittaneelta olivat menneet foldiin ja blogilla on operoinut ansiokkaasti vieraskynä ”Isäntä”. Kiitos siitä. 

Nyt pääsin kuitenkin itsekin paikalle ja odotukset olivat tuttuun tapaan korkeallla.

Heti alkuun saatiin huonoja ennusmerkkjä, sillä Kuminatien Kyylän kanssa pyöräiltyämme paikalliselle ottomaatille, kone ilmoitti seteleiden olevan loppu. Ilmeisesti Stiimi-Jarno ehti ensin tms.

Totesinkin Ebolle, että tämä ei lupaa hyvää illan käteispöytään, sillä 300x bb nipulla ilman vara-ammuksia olo tuntuu ”alastomalta”…

Lopulta aivan skaadalimaisen reitinvalinnan (ylämäki) jälkeen pääsimme paikalle ja Montussa oli tutun lämmin tunnelma. Tai sitten lämmin tunnelma johtui siitä, että läskillä tuli hiki ylämäessä. Mene ja tiedä. 

Pelien alkuun saimme mukavasti kaksi viiden hengen avauspöytää, tai niin ainakin luulimme. Lopulta useamman soittokierroksen ja uuden paikka-arvonnan jälkeen alotimme pelit yhdellä pöydällä 9 hengen voimin.Muistutuksena kaikille, että jos olette rekanneet turnaukseen, niin tulkaa myös paikalle. Tai ilmoittakaa jos ette tuu. Järjestäjille arpominen aiheuttaa harmaita hiuksia ja menetettyjä elinvuosia. Koska blogilla emme osoittele sormella ketään niin, en tässä kohtaa mene henkilöihin. Mutta yksi biisi voidaan kuunnella. 

Oma turnaukseni ei lähtenyt liikkelle mitenkään erikoisesti ja kävinkin muutamaan otteeseen re-buy -kannulla.

Värikkäiden vaiheiden jälkeen löysin itseni kuitenkin top4 tilanteesesta tavoittelemassa rahasijoja.

Meinasin jo pudota, kun Stiimin avauksen päälle survaisin kaiket KJ:lla, ja tällä kertaa ”siellä olikin hyvät” eli AA. Sain kuitenkin juostua suoran ja pelit jatkuivat…

…kunnes muutaman Bear Beerin voimalla en malttanut  kyylätä 54s:ää pienestä ja päätin lähteä haastamaan Stiimiä. Stiimi otti isosta. Floppiin löin normi jatkot, jonka Stiimi otti. Turnista sain suoran vedon, jonka turvin tuuppasin sitten loput ja Stiimillä oli polttolinjassa helppo työ kopata kärkiparilla. En edennyt ja turnauksen kärkikolmikoksi jäi Stiimi, Heini ja Sanna, joista kaksi jälkimmäistä diilasivat voiton.

Hanninbaalin blogin onnittelee.

Käteispöydässä sitten kävi, kuten pelkäsinkin ja 300x bb meni ”humauksessa”. Olin sitten loppuillan käsi ojossa velkakirjoja kirjoitellen ja kirjasin lopulta 580xbb kuopan käkyistä. Illan kohokohtia olivat täpö vs täpö Jannea vastaan ja Väri vs. Täpö Eboa vastaan. Noista kuoppa sittne lähinnä muodostuikin. Paras voitto taisi olla sevenissä suora vs. rattaat. 

Aina ei voi voittaa ja lopulta ilta oli silti plusmerkkinen, sillä livepokeri ystävien seurassa on parasta mitä rahalla (buy-inillä) saa.

 

Holla!

Nightwish 22.4.2022 Tampere

Laitetaas välillä blogiin wanhan liiton keikkaraportti.

Olin pitkästä aikaa kuuntelemassa elävää musiikkia, kun nouseva kiteeläinen nuoriso-orkesteri Nightwish esiintyi viimein Tampereen uudessa Nokia-areenassa.

Lähdimme liikkelle koodinimi A:n kanssa ja matkasuunnitelmana oli keikan jälkeen käydä vielä parissa paikallisessa ja sitten siirtyä Tornihotellin sviittiin.

"Kuljussa on nähty Hirvi"

Ennen keikkaa pyörimme kaupungilla ja kun siinä muina miehinä chillasin kadunkulmassa, niin eiköhän joku jo jostain lohkaissut ”Moro Hämppe”. Ei ole helppoa olla kuuluisa. 😊

Kun olimme suorittaneet ennen keikkaa tankkauksen kuntoon terassilla ja nghty-burgerissa, niin oli konsertin aika.

Terassilla on nähty Niilo

Minulla oli omat epäilykseni uuden levyn biisien sopivuudesta keikkalistaan ja ne valitettavasti realisoituivat.

Keikan avannut ”Noise” oli ihan ok, mutta mutta kun Nightwish on kautta historiansa avannut keikan paljon paremmilla biiseillä kuten ”Shudder befor the Beautiful ja Dark Chest of Wonders” niin omalta kohdaltani alku jäi vaisuksi.

Kakkosbiisi oli vuoden 2004 Once -albulmin ”Planet Hell”. Tämäkin on ihan hyvä biisi sinänsä, mutta jotenkin tuntui että tämäkin oli otettu mukaan vain todistaakseen, että NW voi vetää näitäkin ilman Hietalaa. No niin voi ja Floor suoriutuikin kelvoillisesti, mutta kyllä silti jotain oleellista jäi puuttumaan.

Keikan 3. biisi oli koko setin aallonpohja. Uuden levyn ”Tribal” sopii ehkä levyn teemaan yms. mainiosti, mutta keikalla se oli pannukakku. Varmasti joillekkin biisin keskikohdan ”luurankotanssi” maistuu mainiosti, mutta allekirjoittaneelle ei.

Tästä ei onneksi ollut suunta kuin ylöspäin ja 4. biisi ”Elan” sai jo yleisöstä hyväksyttävää nyökkäilyä ja seuraavaksi soitettu biisi ”Storytime” tuntui vasta aloittavan koko keikan.

Tuon jälkeen kuultiin vielä ”She is my Sin”, ”Harvest”, 7 days to the wolves”, Dark Chest of wonders”, I wat my tears back”, Ever dream”, How's the heart”, ”Shoemaker”, ”Last ride of the day”, Ghost love score” ja viimeisenä luonnollisesti ”The greatest show on earth”.

Uuden levyn biiseitstä paras oli ehdottomasti Floorin ja Troyn duettona vetämä akustinen versio ”How’s the heartista”, se oli manio tunnelmapala ennen keikan loppusuoraa..”Shoemaker” puolestaan on levyllä mainio kappale, mutta ei omasta mielestäni toiminut keikkabiisinä, vaikka Floorin loppuveto siinä onkin world-class. Harvestista puolestaan on parempi etten sano mitään.

Wanhoja faneja ”muistettiin” vain yhdellä klassikolla (She is my sin), mutta toisaalta tuo on ihan ok, sillä vastahan viimeksi oli tarjolla ”Decades” -kiertue, jossa oli tarjolla wanhaa karkkia enemmänkin.

Taitaa olla 7 days to the wolves meneillään

Kokonaisuutena itselleni jäi vähän vaisu fiilis keikasta, kun biisivalinnat ei itselleni toimineet monin osin, äänen miksaus tms. oli jotenkin pielessä ja Floorin suoritus oli normaalia heikompi. 

Tuohon tosin saatiin selitys jälkikäteen, sillä Floori oli vetänyt keikan ilmeisen huonossa kunnossa. Siihen nähden suoritus olikin sitten A+ ja perun kaikki käninäni jatkoilta.

Pluspuoliakin oli, ettei menisi ihan negailuksi: Uusi Areena oli hieno ja järjestelyt toimivat. Yleisössä oli aistittavissa suomalaisittain jopa erittäinkin innostunutta keikkafiilistä. Ymmärrettävästi, kun tätäkin keikkaa oltiin jouduttu jo siirtämään kahdesti rajoituksien vuoksi.

Myös bändistä huokui soittamisen ja esiintymisen ilo, jolla paikattiin monta yllämainitsemaani puutetta. 

Lopun kiitokset ja kumarrkukset

Kaupunkina aurinkoinen Tampere näytti parhaat puolensa ja voin suositella lämpimästi kaikille Torni + Areena komboa, jos on suunnitelmissa keikka tuolla suunnalla.

Holla!

ps. loppuun vielä ruokakuva Laurille Tornin aamiaiselta:

PUINEN PUULUSIKKA POKERIN PARALYMPIALAISISTA

 Saatanan hyvät pokeripelit liipaistiin käyntiin 11 pelaajalla. Kortti vei allekirjoittaneen samaan pöytään Juuson, Laten, Jasun, Nikon ja stiimi-Jarnon kanssa, joten tuttua merkkien liikuttelua oli luvassa.

 

Alkutasot meni ManUn peliä katsoessa ja kortteja odotellessa. Kun käteen ei jaettu mitään potentiaalista (tämähän on suhteellista, koska samoilla korteilla muut tuntuvat gämpläävän jatkuvasti), niin päätin pelata joka käden jossa vähintään toinen kortti on kuvakortti. Nämä tuottivatkin pikku potteja.

 

Jätkäparilla menin all-in kun alla oli korotus ja maksu, mutta asiakkaat kaikkosivat kuin tuhka tuuleen. Ehkä hyvä niin. Nikoa vastaan tuli potentiaalinen floppi kun omasta kädestä löytyi AA ja Nikolta K4. Floppi toi pöytää K:n ja pari säläkorttia ja saimme muuvailtua merkit sisään. Turn oli 4 ja river toinen 4, joten pokerijumalat haistattelivat vittua allekirjoittaneelle isolla kädellä. ManU sentään voitti Rollen hattutempulla.

 

Toisesta pöydästä putosi pelaaja ja oma matka jatkui sinne Mr Kalpalinnan, Suikin, Heinin ja Sannan hellään huolenpitoon. Finaalipöytä avautui kohtuu nopeasti ja leppoisan jutustelun myötä kilpailtiinkin jo viimeisestä rahasijasta.

 

Kuvio oli kohtuu selvä kun Stiimi-Jarnolla ja Heinillä oli isot niput ja Mr Kalpalinnalla ja allekirjoittaneella oli stäkit heikommassa kunnossa. Tällä kertaa rahoille kippailu olisi ollut varmasti kohtuu helppoa, jos ei kortit olisi määränneet toisin. Heinin kanssa blindeissa molemmat floppasi kurkotripsit ja pikku jekuttelun päätteeksi merkit menivät odotetusti keskelle. Heinillä oli parempi apukortti ja minä luovutin rahasijan Mr Kalpalinnalle. Mitäpä ei hyvä isäntä tekisi asiakkaiden eteen.

 

Rahapöydässä rahoille kippailu onnistuikin sitten paremmin. Omaan käteen jaettiin sen sortin sälää, että aika meni mukavasti muiden toilailuista nauttien. Sen verran kuitenkin tuli palautusta, että pääsin toteuttamaan köyhemmän kortti-illan "live now and fight another day"-suunnitelmaa.

 

Hyvät pelit jälleen kerran ja palaamme asiaan, kun saamme arvottua peleille seuraavan päivämäärän.

ps. tekstistä vastasi jälleen "vieraskynä" eli ISÄNTÄ. Hannibaalin blogi kiittää.

Holla! 

Jeesuksen hyvät pelit vol 1

Jeesuksen hyvät pelit oli jäädä koronan jalkoihin, kun viime hetken positiiviset kotitestit pudottivat porukkaa rankalla kädellä. Onneksi testiä tekemättömiä oli kuitenkin sen verran, että pelit saatiin käyntiin kahdella pöydällä. Kuten normaalisti, noin puolituntia suunniteltua aikataulua myöhässä.

Pelikello juoksi toisella tasolla kun pöytiin löydettiin vielä paikallista nuorisoa sen verran, että lopullinen pelaajamäärä oli 14. Korttikuolleen kippailun lomassa omat vauhdikkaimmat pelit kävin re-buy ajalla Suikkia vastaan ja lähes aina osumattomaan pöytään. Kerta kerralla kuitenkin käsi oli kaveria parempi.

 

Herra hattu ja pöydän nuorisovahvistus liikuttelivat merkkejä sen verran hanakasti, ettei ihan paskoilla korteilla viitsinyt mennä sekaan sähläämään.

 

Jarppaa vastaan pääsin isolta blindiltä koputtelemalla mukaan T4:llä ja pöydässä oli turnin jälkeen minulla padan värisuoran veto kun kortit oli (muistaakseni) AKJA. Molempien koputellessa riveri toi pöytään vielä yhden A:n ja päätin hyökätä pienellä betsillä juhlapuheen saattelemana. Jarppa pohti pitkään olenko ikinä bluffannut pelissä ja lopulta kippasi kätensä. Käänsin veistä haavassa sen verran, että näytin kortit. Kosto tuli myöhemmin kun Jarppa riverillä löi ja pohdinnan jälkeen kippasin A-korkean käden. Jarppa paljasti sydämen särkevän bluffinsa.

 

Parin tunnin kippailun jälkeen matka jatkui finaalipöytään todella ohuella kassalla. Sen verran kortti napsui, että pääsin koppailemaan pikku potteja ja samalla nauttimaan pelien tunnelmasta. Rahapöydässä pelaavalta ensikertalaiselta kysyin, että miltä pelit vaikuttavat ja vastaus tuli hymyillen: ”on tämä melkoista”. Pokerilla itsensä elättävä peluri kuitenkin on nähnyt varmasti monenlaista.

 

Oma turnaus loppui lopulta bubletukseen kun lähdin hakemaan blindejä A5o:lla. Suikki heräsi isolla pinolla Q2s kädessä ja 2 ui heti floppiin. Nice hand ja rahapöytään. Rahapöytään otin yhden ammuksen ja itselle tyypillisen kyyläyksen myötä tuli lähinnä nautittua muiden gämbläyksestä. Jotain pientä chippien liikuttelua tuli tehtyä kunnes merkit saatiin keskelle, eikä niin yllättäin Suikkia vastaan omahassa. Tällä kertaa Suikilla oli turnilla vielä neljä korttia kädessä ja minulla kiinni kärkinappi ja värin veto (hertta). Löin kaikki ja Suikki koppasi suoran ja värin vedoilla (pata). Riveri oli pataa ja merkit matkasi kaverin stäkkiin.

 

Turnauksen voitti yksi nuorisovahvistuksista. Nimet meni valitettavasti itseltä täysin ohi, mutta pelimiehiä tuntuivat olevan kaikki. Tunnelma oli koko illan katossa ja seuraavat pelit olisi tarkoitus saada kasaan aikaisempaa nopeammalla aikataululla.

 

Kiitokset osallistujille.

Ja Hannibaalin blogin kiitokset edellisestä tekstistä vastanneelle vieraskynälle, joka tällä kertaa oli the one and only ISÄNTÄ.