Lauantaina oli taas aika muistella VSMO-Monttuunkin jäljen jättänyttä Japi Sorsakoskea jo perinteisellä muistoturnauksella.
 |
| Arkistokuva montusta, Jarpalla ja Japilla nokkelaa sanailua. |
Paikalle oltiin tällä kertaa saatu 12 veturia ja aloitimme pelit reippaasti kahdella kuuden hengen pöydällä.
Itse yritin vähän kaasuttaa alkuun, mutta erikoisoperaationi KTs:llä, värin vedolla ja gutarilla Jasua vastaan ei tullut maaliin. Ja ekat keräilyerät menivät sitten kärkiparin törmätessä ylipariin.
Toinen ammus alkoi sitten juosta paremmin ja ison potin sain Stiimiä vastaan QQ:lla. Pöytä jouksi tyyliin QxJAJ ja Stimin tuntematon käsi jäi tällä kertaa kakkoseksi. Stiimi on kuitenkin tappionkin hetkellä 5/5 herrasmies ja tarjosi ison muovimukillisen kuohuvaa.
Finaalipöytään saatiin muistaakseni Eero, Stiimi, Sanni, Jasu, Hattu, Isäntä, Antti ja Janne.
Otin finaalipöydän aika iisisti ja mottona oli "kippaillen eteenpäin". Yhden kerran urheilin wanhojen hyvien aikojen muistoksi 63:lla, mutta kun Kuminatien Kyylä tuli tähän kaikella kylkeen, niin vetäydin takaisin kilpikonnapuolustukseen. Yritetään seuraavaa pre-flop -bluffia sitten Los Angelesin olympialaiseten aikaan 2028.
Lopulta onnistuin pääsemään kuplaan, jota sitten hinkattiinkin pitkään nelikolla Minä, Jasu, Isäntä ja Sanni. Tilanteet vaihtelivat ja kävin mm. chipleadissa ja parin BB:n ministackissa ja kaikkea siltä väliltä.
Lopulta Isäntä kuplaantui ja Jasu oli 3.
Headsuppia Sannin kanssa hinkattiin jonkin aikaa, ja lopulta onnistuin voittamaan flipin 22 vs 87s. Tason ollessa muistaakseni 2500/5000. Hetken mietin voiko puskua ottaa paskimmalla mahdollisella parilla, mutta sitten tultiin taas siihen, että Japin toinen lempinimi oli "Sorsa", joten silmät kiinni ja kamat keskelle.
Sorsat pitivät ja varmuuden vuoksi pöytää tuli vielä pari tukisorsaa, ehkä Japi veteli ylempää naruista - mene ja tiedä.
Holla!
