Lokakuun pimeneviin iltoihin saatiin valoa
Rockpokerin muodossa. Turnee oli tuttuun tapaan loppunmyyty ja olimme
Kuminatien Kyylän hyvissä ajoin varmistaneet paikkamme näille
limp-festivaaleille.
Rockpokerin osallistujien taitotaso on vaihtelee
ensikertalaisista EPT-reguihin, joten paikka-arvonnan tulos on lopputuloksen
kannalta tavallista isommassa roolissa. Tällä kertaa omaan avauspöytääni ei
tullut ns. harjoja, joten ok lähtöasetelmat siis. Muutamia hyviä pelaajia toki
oli joukossa, mutta ainakin puolet pöydästä oli selvästi korkeintaan ns.
harrastepelaajia.
Alkuun saimme stackia 10 000 turnauspistettä ja
parin ensimmäisen tason aikana sainkin hieman nostetta pinooni.
Esimmäinen takaisku sattui, kun vierestäni kaveri
avasi ja maksoin positiosta KQs:lla. Takana SB:ssä oli jokin aika sitten
pöytään siirtynyt kaveri, joka pelasi ja nautti keskijuomia erittäin
reippaasti. Sieltä tuli määrätietoinen all-in ja alkuperäinen reissaaja
kippasi. Otin kopin ja kaveri näyttää vahvan T6o. 10k "flippi" ei tällä kertaa tullut kotiin ja jatkoin
taistelua n. 8k pinolla.
Tiukempi paikka oli turnauksen keskivaiheilla, kun
edeltä oli tullut avaus ja siihen päälle 3-bet tiukemmanpuoleiselta veturilta.
Löysin jostakin pelikirjan lisälehdiltä kipin JJ.llä ja olin sangen tyytyväinen kun
"näätä" näytti QQ:n.
Calling stationin maineeni sai lisäpontta, kun
tasolla 300/600 avasin JTs:lla ja sain maksun takaa ja blindista. Floppi
kohtuullinen KQ6 parilla hertalla (joita mulla ei ollut) ja takaoven ristin
vedolla (joka multa löytyi). Blindista maksanut kaveri meni flopista hieman
hämillleen ja selvästi mietti liidausta, mutta sökötti. Riidi oli että ei ole
kovin hyvät - jotain heikkoa on kiinni tai sitten hertan veto. Päätin tehdä tähän
sitten ainakin kahden streetin pillin, koska yhteen piippuun kaveri ei tulisi
luovuttamaan. Löin 1400 ja takamies kippasi. Blindi mietti hetken ja meni
sitten all-in. Tässä vaiheessa olin melko varma että iso osa kaverin rangesta
on nyt vetoja, koska monet semiosumat se olisi mielestäni vain check-callanut.
(voin olla väärässäkin, toim. huom.). Monstereita kaverilla ei pitäisi olla
tuskin koskaan, ellei sitten juuri KQ tai 66. Laskeskelin hieman pottikertoimia
(Terveisiä Jannelle) ja otin kopin vahvalla J-highlla. Kaveri näytti vahvan T9s
herttaa ja splittasimme lopulta potin, kun boardi juoksi KQ6QT.
Tasot nousivat turneessa melko rivakasti ja
onnistuin pitämään stackini n. 20xbb - 40xbb välimaastossa useamman tunnin
ajan.
Onnekas ohiveto tapahtui tasolla 300/600 kun yksi
kassun vakkareista avasi etupellosta 1200 ja toinen hyvä pelaaja maksoi
vierstä, mulla SB:ssä kaksi random korttia, kyylän imago uudessa pöydässä,
parin SOL:n jäljiltä rajaton itseluottamus ja ihan sopiva squuzestack. Tunkasin
kaiket sisään ja alkuperäinen reissaaja kippaa kiltisti AQ:n (puheidensa
mukaan), mutta välimaksaja otta karmean spiten AT:lla. Mutta, kuten Samuli Edelmann laulaa: "ei mitään hätää"... ...kyseessä on kuismapakka ja osun ysiini, joka kestää maaliin asti.
Lopulta lähtö tuli lopulta tasolla 1500/3000 kun
CO avasi ja löysin BB:stä taskuseiskat. Survaisin kermaiikat keskelle ja avaaja
snap-callaa. Hetken pelkäsin jo pahinta että ylipari vastassa, mutta onneksi
olikin vain AK. Ilo oli lyhytaikaista, sillä heti flopista kurkkasi Kuningas ja
pelini päättyivät siihen. sijoitus oli jotain tyyliin 27/150.
Seuraavan kerran liveä sitten j oparin viikon
päästä, kun vuorossa on Raymond turnaus.
Holla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti