Endless Forms Most Beautiful

Jatketaan blogin perinteitä ja käydään läpi Kiteen nuorisoseuran muusikkojaoston tuorein tekele, eli Nightwishin "Endless Forms Most Beautiful"

Bändi oli kokenut muutaman miehistönmuutoksen tälle levylle. Laulajaksi vaihtui kesken viime maailmankiertueen hollantilainen Floor Jansen. Lisäksi puhallintaitelija Troy Donockley kiinnitettiin bändin varsinaiseksi jäseneksi ja rumpuja tällä albumilla soittaa Kai Hahto.

Alkuperäisestä Nightwishin kokoonpanosta on siis jäljellä vain Tuomas ja Emppu, mutta levyltä huokuu läpi selkeästi hyvä "me henki". Kliseisesti sanottu, mutta bändi on kovemmassa vedossa kuin koskaan.

Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olo oli hämmentynyt ja jopa hieman pettynyt, mutta kuten eräs pokeriharja sai kerran tuottajain pirtillä kuulla: "Lisää toistoja". Se auttaa tämänkin levyn kanssa ja palkitsee lopulta.

1. Shudder Before The Beautiful

Avausraita lähtee melkein yhtä tykisti liikkeelle kuin Oncen "Dark Chest of Wonders", mutta ei kuitenkaan niin veretseisauttavasti, kuin Dark Passion Playn "The Poet and the Pendulum". Heti ensimetreiltä tulee fiilis että nyt lähdettiin lentoon, eikä ilmakehä riitä. Holopainen vie kuulijan galakseihin ja ripottelee taustalle luontevasti muutamia elementtejä ikiwanhoilta Nightwish-ajoilta.

Joku muukin oli saanut samat fibat kappaleesta ja tehnyt allaolevan mainion fanivideon:



2. Weak Fantasy

Ensimmäinen reaktio tästä kappaleesta oli että tämä sopisi kuin nenä päähän Tarotin levylle. Ei siis ihme että kansilehtisestä löytyi tämän biisin kohdalta nimet nimenomaan järjestyksessä Hietala - Holopainen. Jos ja kun tulkitsin lyriikat oikein, niin tässä näytetään isoa keskisormea kaikille uskonnoille. Floor ei vedä kovaa ja korkealta vaan lujaa ja matalalta. Muuten melko tylsä biisi saa loistavan käänteen kolmen minuutin kohdilla ja se pelastaa Weak Fantasyn floppi-tuomiolta.

3. Elan

Kolmenteen biisin vaihdetaankin sitten moodia täysin ja vuorossa on albumin kepein ralli, sinkkubiisiksi nostettu Elan.  Kertosäe on tarttuva ja koko biisistä huokuu ilo ja aurinko. Floorin tulkinta on tapissa; ei koko ajan tarvi revitellä täysillä. Biisistä tehty video on mainio, kun wanhan liiton suomalaiset näyttelijät Vesa Vierikkoa myöden on saatu talkoisiin lapioimaan hiiliä.



4. Yours Is An Empty Hope

Tämä nelosbiisi ei ole vieläkään kunnolla auennut. Slaying the Dreamerin ja Master Passion Greedin hengessä annetaan palaa ja haistatetaan paskat tällä kertaa ilmeisesti nimimerkin takaa ampuville nettihäiriköille. Floor ja Marco kamppailevat tasatahtiin, kumpi pääsee tylyttämään enemmän. Tästäkin biisistä löytyy vähän kolmen minuutin jälkeen pelastava väliosa. Voisin kuvitella että livenä tämä toimii paremmin kuin levyllä. Tai silloin kun vituttaa.

5. Our Decades In The Sun

Levyn ainoa hitaampi biisi ja ehkä Nightwishin paras hitaampi veto sitten Oceanbornin "Swanheartin" tai Dark Passion Playn "Meadows of heavenin". Jos Meadows of Heaven oli oodi lapsuudenkodille, niin tässä sitten luontevana jatkumona muistetaan vanhempia. Floorin tulkinta on aivan jäätävällä tasolla ja viimeisen kertosäkeen "Mother ... Father" osat nostavat karskimmankin karjun ihon kananlihalle ja miettimään mitäköhän sille omalle äidille kuuluu.

6. My Walden

Troy Donockley johdattaa kuulijan sitten kepeisiin kelttiläistunneltiin. Biisi on monella tapaa sukua edellisen levyn I Want My Tears Back:lle ja Poetin Last of the Wildsille. Takuuvarma hitti kesän ulkoilmakeikoilla. ns. hyvän mielen biisi.

7. Endless Forms Most Beautiful

Levyn nimibiisillä palataan avausraidan tunnelmiin ja taas ollaan reissussa. Tällä kertaa ihmetellään maapalloa ja elämän eri muotoja. Mukava kipale, josta en osaa vielä lopullista tuomiota antaa.

8. Edema Ruh

Biisi alkaa kuin wanhan liiton klassikot Oceanbornilla tai Wishmasterilla. Sellainen fiilis jäi että tämä kertoo bändistä itsestään ja Nightwish on biisin "Edema Ruh" - mikä se sitten ikinä onkaan. Ilmeisesti maita ja mantuja kiertelevä porukka joka soittelee kivoja ralleja. Troykin pääsee tällä biisillä laulamaan. Jotenkin se viimeinen terävyys jää tästä puuttumaan.

Tätä olivat kaavailleet ekaksi sinkuksi, mutta onneksi Elan vei voiton.

9. Alpenglow

Tässä on ehkä "Nightwishein" biisi ever, ellei Ever Dreamia tai Storytimea lasketa. Syön hattuni jos tätä ei käytetä keikkojen lopetusbiisinä. Lopun "We were here.." nostatus tulee uppomaan yleisöön kuin kuuma veitsi voihin. Sanoista sen verran, että jos luontevasti upottaa lyriikoihin Jub Jub-linnun, niin jo pelkästään sillä anstaitsee vuoden sanoittaja -palkinnon.

10. The Eyes Of Sharbat Gula

Levyn ainoa instrumentaali. Jotenkin tuntuu vain välipalalta ja hieman samanlaiselta sillalta kuin Arbesque oli Imaginaerumilla. Jonkinlaista siltaa kyllä tarvitaankin sillä...

11. The Greatest Show On Earth

Vaatimaton 24 minuuttinen mammutti, josta löytyy pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Suosittelen hommamaan hyvät kuulokkeet ja pistämään silmät kiinni vajaaksi puoleksi tunniksi. Saat liput kaikkien aikojen kovimpaan planetaarioon. Jos musiikilla voi maalata kuvia mieleen, niin tässä siinä on onnistuttu. Ja alkaa se hevibiisikin sieltä kuuden minuutin kohdilta. Sanoituksissa hyväillään aiti-maata ja kehotetaan pitään huolta siitä, mutta lopussa ihminen epäonnistuu. Lopun kertosäkeessä on kuitenkin häivähdys toivoa, kun lapsikuoron mukana kirjoitetaan rantahiekkaan isoilla kirjaimilla "We were here".

Tämänkin biisin olisi voinut lopettaa 17 minuutin kohdalle, mutta jo tavaramerkiksi tullut pitkien biisien ylipitkä venytys jatkuu tällä kertaa professori Richard Dawkinsin rupatellessa mukavia evoluution ihanuudesta. Eipä siinä mitään, tuskin tätä radiosoittoon kaavailtiinkaan.

(*) edit: koin ahaa-elämyksen tän "biisin" suhteen pari päivää myöhemmin. Kyseessä on tarina joka on kerrottu musiikin avulla, eikä tän ole tarkoituskaan olla mikään perinteinen kappale. Sen kun hokaa, niin alku ja loppu sopivat tähän kuin nenä päähän.

Muutaman päivän kuuntelun perusteella Nightwish on jälleen kerran tehnyt loistavan levyn. Lopullinen tuomio on parempi antaa vasta, kun levyn biisejä on ehtinyt maistella pidempään. Jos jotain kritiikkiä pitää antaa, niin usean biisin kohdalla tulee mieleen että tämä on kuultu jo aikaisemminkin. Toki on hyvä että bändillä on tunnistettavia tavaramerkkejä ja tyyli. Anyway, tulevan kesän Tampereen keikkaa odottelen jo innolla.

Holla!

Leppoisaa räiskintää

Lauantaina paikalliseen pokerimonttuun oli kokoontunut yhdeksän meritoituneen pokeriharjan kokoonpano.  Vuorossa oli tuttu ja turvallinen re-buy räiskintä.

Oma turnaukseni lähti mukavasti liikkeelle ja löysin itseni nopeasti varhaisesta chipleadista. Alamäki alkoi, kun hävisin pienen potin Jarppaa vastaan AQ:lla 755 boardiin ja Jarmon vahva 33 piti loppuun asti.

Tuon jälkeen onnistuin ottamaan pataan AA:lla 3-way all-inissa, kun KQ kehitteli rattaat ja lopulta Montun legendoihin kuuluva Mr. Hat lopetti pyristelyni ottamalla shorttipuskuni kiinni Ässällä. Lopulta historiankirjoihin kirjattiin osaltani lukema 8/9

Tästä aloimme availemaan rahapöytää Maltalaisen katutappelijan ja Isännän kanssa.

Heti alkuun jouduin nihkeään spottiin Teemua vastaan Q8578 boardiin sain riverin valuebetsiini täysin puskista vielä reissun niskaani. Olo oli kuin Daniel Negreanulla Gus Hansenia vastaan, tosin Teemun river-reissu ei ollut ihan $ 167 000. (hätäisimmät voivat kelata kohtaan 4:10)



Aikani kun siinä tuskailin niin huusin itselleni kellon. Uusimpaan Star Warsiin on vielä jonkin verran aikaa, joten jedi-voimani eivät olleet täudessä tikissä ja otin tarkastusmaksun 55:lla. Teemun 77 oli hyvä.

Fast forward kolme tuntia miellyttävää kippailua ja nokkelaa sanailua, niin ompussa sain kehiteltyä preflop kamat sinään AAxx ss:llä Teemun KQJ9ds:ia vastaan. 61% vs 39% arpa ei tällä kertaa tullut sisään ja kättä taskulle.

Seveniäkin pelattiin useampi jako pot-limittinä suuren suosion saaneella kahden pintakortin lähdöllä. Se pitää sanoa että älkää nyt hyvät ihmiset ainakaan kipattuanne spelukoiko ääneen mitä pintakortteja on mennyt. Saatatte oikeasti vaikuttaa jäljellä olevien pelaajien päätöksiin ja se voi maksaa jollekin useamman buy-inin potin...

Yksi parranpärinääkin aiheuttanut tilanne saatiin aikaan, kun löin turnilla isosti ja tästä sitten Herra B ainoana jäljellä olevana pelaajana tankkin. Siinä 99% varmaa kippiään miettiessään Herra B vilautti vieressä istuvalle herralle C korttejaan. Tästä nimimerkki D innostui ja vaati välittömästi herra B:n kättä kuolleeksi.

Ensinnäkin tästä ei ole olemassa mitään 100% pitävää universaalia sääntöä, vaan Kasinon säännöistä riippuen tilanne voi olla mitä tahansa väliltä: "ei mitään" - "penalty näyttäjälle" - "kuollut käsi".
Käden näyttäminen muille kesken jaon on toki väärin, mutta Montussa ei valitettavasti ole kaikenkattavaa pokerin sääntökirjaa, joten tilanteita joudutaan soveltamaan lennosta ja mielellään "pelin hengen mukaisesti".

Mun mielestä tuossa ei ollut mitään sellaista, miksi käsi olisi pitänyt tuomita kuolleeksi. a) korttien näyttö ei selvästikään ollut mikään kimppahuijaus/neuvon kysminen herra C:ltä ja herra C ei kommentoinut näyttöä mitenkään b) potissa olivat vain minä ja herra B. Muilla ei pitäisi olla paljon asiaa kommentoida / yrittää vaikuttaa käynnissä olevaan käteen.

Entä jos mulla olikin da nuts ja olisin halunnut maksun B:ltä? Entä jos mä olin liikkeellä bluffilla ja herra B:ltä meni nyt kuolleeksi voittokäsi? Kohtuuttomalta tuntuu käden tappaminen kummassakin tapauksessa.

Kaikenkaikkiaan pelit olivat kuitenkin leppoisat eikä edellisestäkään Napakymppi-episodista saatu sen isompaa vääntöä aikaiseksi. Tilastonikkareille kerrottakoon, että Miitre voitti turnauksen, vaikka joutuikin lähtemään pitkältä takamatkalta...

Kuvassa etualalla vielä tässä vaiheessa viilettävä Jarppa oli 2. Mr. Hat 3. ja Dan Colman oli kuplapoika.

Lopulta jäin melko tarkalleen +/- 0 käteispöydstä, turnaus meni kolmella ammuksella, ja taukoflipeistä tuli mukavasti uppia.

"Tämäkin XXL-kokolihahampurilainen on ostettu flippivoitoilla."

taattua laatua Rahikaiselta

Seuraavan kerran liveä ehkä parin viikon päästä.

Holla!

ps. Miitre toi aikoinaan Kinkin Tervakoskelle

Jet Set -reunion part X

Lauantaina vietimme miellyttävää iltaa paikallisen Jet Setin seurassa. Kuten arvata saattaa, lopulta jossain vaiheessa iltaa kaivetiin esiin pelikortit ja merkit.

Hallitusneuvotteluissa pelirotaatioksi valittiin Teksu, Pinepple, Omaha ja Seveni uudella twistillä, eli kahden pintakortin lähdöllä. Tätä toki kaikkea järkevää vieroksuva nimimerkki Mad Dog vastusti kovasti, mutta saimme lopulta painettua koodinimi Jarpan oppositioon.

Ideahan tuossa kahden hoolikortin ja kahden pintakortin lähdössä on se, että seveniin saadaan yhtä monta panostuskierrosta, kuin kaikissa muissakin peleissä, eli 4 kpl. Yleensä näissä peleissä sevenissä nimittäin ollaan pottipelinä all-in viidennellä kortilla tai viimeistään kuudennella. Nyt "riverillekin" saattaa jäädä vielä panostettavaa.

(Kaikista parastahan seveni olisi limittipelinä, jossa kaksi ekaa panostusta alemmalla limitillä ja 3 viimeistä isommalla. Tätähän highrollerit eivät voi sulattaa, joten näissä ringeissä limitti-sevenistä on turha edes unelmoida. )

Tällä kertaa kokoonpanostamme löytyvät "Älykäs lankomies", "Tanssija", "Välittäjä", "Humphrey Bogart", "Ammattimies" ja "Porsche-mies". Nämä kaikki olivat uuden selostajamme Markun lanseeraamia lempinimiä :)

Oma iltani päättyi plusmerkkiseen tulokseen. Koodinimi Luukkas-hämäystä vastaan olin maksellut omahassa pari streetiä A-napilla ja värin vedolla. Riverillä meinasin tehdä alkuksi skandaalikipin n. 1/10 potin all-in lyöntiin, mutta sitten kaivoin pelikirjasta tarkastusmaksun ja Hämeenlinnan Jamie Walters käänsi esiin missannet suoran+värin vedot.

Dr. Philiä vastaan floppasin kärkirattaat KQ2 boardiin ja kun K turniin saatiin 400x bb stackit keskelle, niin kaikille oli selvää että näädät splittaa potin vaikka kortteja ei olisi edes avattu.

Jannea vastaan Omahassa mun AAJx oli Jannen Jxxx kättä vastaan parempi JJxxx boardiin.

Illan isoin ei-splitattu potti nähtiin valomerkin jälkeen illan viimeisessä jaossa. Sevenissä mä avasin KT pinnassa johon Jarppa kylkeen. Eero ilmoittautui mukaan ja mä maksoin myös. Viidennellä Jarppa jatkoi lyömistä Q6x:llä, Epolta välimaksu J98:lla ja multa maksu myös. Kuudennella mun T paritti pinnan ja liidasin potin, tähän Jarppa painoi vielä n. 2/3 potin all-init Q6xA:lla ja Epokin maksoi lopuillaan. Otin kiinni TTT:llä ja jos Jarpalla olisi mun biitti, niin onneksi olkoon. Eeron kädestä en ollut kovinkaan huolissani, kun omasta hanskasta löytyi kolme suorablokkeria ja kutosiakin oli palanut jo pari. Jarpalla oli lopulta AA66 joka ei kehittynyt.

Seuraavan kerran livelouhintaa tod. näk Montussa parin viikon päästä. Tätä kirjoittaessa vielä 9 paikkaa avoinna.

Holla!