Comeback-turnaus

Perjantaina oli Etelä-Hämeen pokeripiireissä kauan odotettu hetki, kun Huuskon kellarin ovet avautuivat pidemmän tauon jälkeen innokkaalle pelikansalle.

Pelinä oli Texas No Limit Holdem ja paikalle oli saapunut 20 veturia. Itse näätäilin tuttuun tapaan avauspöydässä ja sain pienen nosteen stackiin, kun Laten kärkiparia vastaan kasisetti J86 boardiin oli hyvä.

Rebuy-ajan jälkeen oli kasassa ehkä sellainen sijoitukseen 7/20 oikeuttava stacki, eli vähän yli avaragen.

Riihimäen Mafiosoa vastaan on jännä potti, kun Mr. Hat avasi etupellosta, johon tulin kylkeen ja Late maksoi pienestä, Hattu kippasi. Floppiin Kx4h2h löin ja Mr. Munkkipossu otti. Luultavasti jotain tyyliin KQs, TT, 99, (JJ,88). Turnista tuli joku blankko, johon löin loput. Tästä Late tankkiin, josta lopulta löytyi foldi TT:lle(?).

Pari tötöilyäkin tul turneessa, mutta ei mitään isompaa. Ruokatilauskin meni putkeen, kun otettiin Kuminatien Kyylän kanssa Pizza puokkiin. Kebab, Salami, Sipuli, Herkkusieni pizzassa tosin nuo kaksi jäkimmäistä olivat täysiä kulisseja ja ensi kerralla on syytä vaihtaa niistä ainakin toinen.Pro-tipsi myös seuraavaan tilaukseen, Oreganoa ei näkynyt, joten sitä tilaukseen.

Eeroa vastaan näätäilin kipin QTx boardiin KT:llä, kun Satulakujan Seriffi ampui toisen piipullisen turnilla ja jostain syystä uskoin välittäjää.

Mikan onnistuin tiputtamaan blindien ollessa jo melko isot, kun avasin AT:llä ja sain niskaan shoven. Maalissa AT oli hyvä.

Finaalipöytään pääsin ihan hyvällä nipulla, tosin illan isäntä oli kaatanut toisessa pöydässä miestä kuin heinää ja oli ylivoimaisessa chipleadissa 60k pinolla.

(Faneille tähän väliin tiedoksi, että myös Lauri selvityi finaalipöytään vaikka keikkakiireet painoivatkin)

Viidentenä tippui Parolan tuoksukynttilä, kun tuuttasin poikien maksujen päälle kaiket AT:llä. Maksu tuli A4s:llä ja kymppi pelasi loppuun asti.

Samulin puolestaan tiputin kuplassa, kun se survaisi jollain 14k nipulla 2000/4000 tasolla kaiket AQ:lla ja mä otin isosta KJ:llä. "Milloin jätkät tulee" ei ole turhaan mun soittolistalla ja J sinetöi tällä kertaa Mr. Bacardin turnauksen.



Kolminpelissä tiputin illan isännän, kun T9:llä napsui suora KQJ boardiin ja saimme kamat sisään.

Headsupissa vastaan tuli kansainvälistäkin mainetta niittänyt Majuri Korhonen. Ratkaisu tuli vajaan 10. jaon kohdalla, kun floppasin 86:lla rattaat 864 boardiin ja c-reissasin Marsalkan all-in ja sain maksun J6:lta. Tällä kertaa jätkiä ei näkynyt ja comeback-turneen voitto allekirjoittaneelle.

Käteisessä tuli louhittua vielä reilu tunti turneen jälkeen ja sieltä saldo oli osastoa +- 0. Latea vastaan meni ohi iso potti etumatkalta omahssa, mutta toisaalta sitten (AK)KJ piti maaliin asti sevenissä. Illan viimeisillä hitailla oli tulla kotiin vielä iso potti, mutta Samulin 49 € all-in aukaisi ikävsti uudelleen panostuksen ja Lauri pääsi tuuttamaan päälle maukkaan 170n nojan, johon tiputin sitten keskiketterän haravani. Lopulta 98xx olisi ollut hyvä maalissa, mutta kaikkea ei voi kai voittaa.

Seuraavan kerran liveä varmaan rokkipokerissa parin viikon päästä.

Holla!

Vuoden semipaketointi

Tsekkailin tuloksia viime vuodelta ja alkuvuodesta ja myöhemmin kesällä tehty kuoppa ei täysin umpeutunut. Syksyllä koitin vähän laittaa pelikirjaa parempaan kuosiin ja samalla lopettaa väsyneenä työpäivän jälkeen pelaamisen. Tai muuten vaan aivottoman nappien painelun.

Loppuvuodesta innostuinkin sitten vähän taas pelaileen. Alla BBV-käyrä loppuvuoden peleistä. (Brag: voitolla, Beat: tulos tehty sälätasoilla. Variance: koossa naurettavat 12k kättä koko syksyltä, Joku multitablaava harja tekee ton volyymin muutamassa päivässä).

Viime vuoden livestä en pitänyt mitään kirjaa, mutta veikkaan että jäi jonkin verran plussalle. VSMO-kasinon ja Helsingin kassun lisäksi tuli käytyä pelaamssa Lontoossa, Oklahomassa, Louisianassa ja Tallinnassa. Näistä parhaat pelit oli Oklahoman Win Star Casinolla. Mukavimmat pelit tuttuuna tapaan oli Montussa, josta sitten napsahtikin toistamiseen Mestaruuspokaali.



Livepuolella ois tarjolla seuraavaksi Hki Freezeout, mutta en taida jaksaa tänä vuonna osallistua. Tosin on sitä ennenkin lähdetty hetken mielijohteesta louhimaan 600 € seveniä ja värisuoralla kädet täristen Parkkista vastaan betsaten. Yllättäen Seppo kippasi. Oikein teki.

Holla!

Nightwish at Wembley - We were here!

Nightwishin Euroopan kiertue uuden Endless forms most beautiful -levyn tiimoilta huipentui Lontoon Wembleyn SSE Arenan keikkaan. Piti siis lähteä paikan päälle.

(oikeasti homma meni niin että keväällä Suomen kovin Whitesnake -fani Japi Sorsakoski pyysi mukaan Whitesnaken keikalle ja päätin antaa reilun mahdollisuuden. Heitimme noppaa ja jos tulos neljä tai enemmän, niin lähtisin keikalle. Nopalla vitonen ja keikka lyötiin lukkoon. Odottamaton "rakkauden bonus" saatiin sitten myöhemmin syksyllä, kun Nightwish ilmoitti vuoden viimeisestä keikastaan Wembleyllä samana viikonloppuna sopivasti päivää tuon Whitesnaken jälkeen)

Edellisenä päivänä perjantaina oli siis jo tarjolla pari pätevää lämmittelybändiä, kun Def Leppard ja Whitsnake esiityivät co-headlining tourilla samalla areenalla.

Whitesnake oli liikkeellä uuden Purple -levyn tiimoilta ja settilistalla olikin paljon Deep Purplen aikaista tuotantoa, joka upposi hyvin keikkayleisöön. Bändin nokkamies David Coverdale oli miltei parhaiden päiviensä vireessä ja luotsasi WS:n keikan alusta loppuun hyvällä sykkeellä. Keikan huippukohdat olivat ehkä sittenkin loppupuolen snake-hitit, kuten Here I go again. Still of the night -biisistä en valitettavasti ole ikinä oppinut pitämään ja tämäkään keikka ei tuonut muutosta asiaan. Kaikenkaikkiiaan keikka oli kuitenkin mainio ja annamme arvosanaksi 9. Myös mukana ollut Suomen kovin WS-fani oli tyytyväinen.

Perjantain toisena aktina oli Def Leppard, jonka faneja taisi olla n. 2/3 enemmistö paikalla, jos fanipaidoista pystyi jotain päättelemään. Keikan alkupuolella DL soitteli muutaman uudemman biisin, jotka odotetusti eivät aiheuttaneet kummoista reaktiota yleisössä, mutta sitten taas keikan loppuun oli ahdettu pitkä hittiputki ja meno loppua kohden erinomainen. Parhaimmat vedot olivat Let's get rocked ja Rock of Ages.

Vaikka olen enemmän DL kuin WS "fani" niin tällä kertaa pitää sanoa, että Whitesnaken keikka vei näistä kahdesta voiton. Leppardin suoritukelle annan arvosanan kelpo 8+.

Lauantaina oli sitten vuorossa viikonlopun pääesiityjä. Siinä vaiheessa kun ostimme liput keikalle, niin permanto oli valitettavasti jo ajat sitten loppuun myyty ja paikat oli melko kaukaa istumakatsomosta.

Yritin olla lukematta tuoreita keikkalistoja, jotta olisi tilaa yllätyksille elokuun Ratinan settilistaan verrattuna. Ratinan keikka meni heittämällä oman keikkahistorian TOP-3, mutta siinäkin oli vielä vähän viilaamisen varaa. Lähinnä Amaranthin, She Is My Sinin, Sleeping Sunin ja Islanderin olisi voinut jättää pois. (arvatkaa mitä neljää biisiä EI soitettu Lontoossa :)

Keikka alkoi odotetusti uuden levyn avausraidalla Shudder before the beautifulilla.



Uusi ykkössentteri Floor Jansen otti heti homman haltuun ja tykitystä jatkettiin Yours is an empty hope:lla.  Tuon jälkeen soitettiin putkeen ehkä kaksi eniten omasta mielestäni "Nighwisheintä" biisiä, eli Ever Dream ja Storytime. (Storytimessa Floori muuten oikaisee yhden vaikean paikan sanoituksissa, toim. huom :) Näiden jälkeen kuultiin ehkä keikan ainoa vähän valjummaksi jäänyt veto, eli uuden levyn "My Walden". Toisaalta kyllä ymmärrän miksi toi on listoilla, saadan Troytakin vähän esiin sieltä taustalta tässä biisissä.

Joko keikan alkupuolelle taustascreenit eivät toimineet tai ne oli jätetty tarkoituksella pois, mutta lisää visuaalisutta hommaan saatiin, kun Storytimen aikana myös niistäkin muistettiin laittaa vierta päälle.

Ensimmäinen yllättävämpi veto oli keikan 6. biisi "While your lips are still red" jonka aikana laulaja-basisti Hietala pääsi loistamaan balladin merkeissä.

Loppupuolella keikkaa tuli sitten allekirjoittaneelle pari erittäin mieluisaa yllätystä. Vuoden 2007 Dark Passion Playn avausraita Poet and the Pendulum soitettiin kokonaan ja yllätysvetona Floor oli lisännyt biisin loppuun vielä oman pikkutwistin ja hoilasi lopun "kuoro-osuuden" itse.



Toinen herkku oli saman levyn 7 days to the wolves. Hätäisimmät voivat videolla kelata 3:00 kohdalle.



Keikan loppupuolella painettiin sitten turboruuvi pohjaan ja kuultiin vuoden 1998 Oceanbornilta "Stargazers" sekä uudemmasta tuotannosta "I want my tears back & Last ride of the day". IWMTB:n aikana Floori pisti tanssiksi ja yleisö seurasi perässä. :)



Myös Ghost love score Floorin tuliktsemana kuuluu nykyään Nightwishin keikkojen ehdottomiin huippukohtiin, mutta aivan Buenos Airesin keikkataltioinnin sfääreihin ei tälläkään kertaa päästy. Mutta kyllä yleisö oli silti täysin pähkinöinä tälläkin kertaa.



Keikka pättyi odotetusti uusimman levyn päätösraitaan "Greatest show on earth". Siitä voidaan olla montaa mieltä onko toi yli 20 min eepos hyvä lopetusbiisi ainakaan pitkine alkuintroineen, mutta biisin lopun "We were here!" huudot 10 000+ hengen voimin hiljensivät viimeisetkin kriitikot.

Kaikenkaikkiaan keikka oli loistava ja yleisökin selvästi paremmin messissä kuin esim. edellisen päivän keikoilla. Bändi oli myös liekeissä ja varsinkin Tuomas Holopaisen reaktio viimeisen suoitetun nuotin jälkeen oli täysin "overwhelmed". Loppuun saatin vielä pikku bonus kun professori Richard Dawkins tuli lausumaan "loppusanat" biisille ja keikalle.

Omilla NW-keikoilla tämä menee jonnekin jaetulle 3 sijalle. Lähinnä sen takia ei mene ykköseksi että paikat olivat suht kaukaa ja toisaalta olin myös kipeänä joka vähän latisti keikkafiilistä.

Keikan jatkot vietin Hippodromen kasinolla, josta £1/£2 käteisestä sain mukavat nousut ja reissun lentoliputkin kuitattua :)

Holla!