Nightwishin Euroopan kiertue uuden Endless forms most beautiful -levyn tiimoilta huipentui Lontoon Wembleyn SSE Arenan keikkaan. Piti siis lähteä paikan päälle.
(oikeasti homma meni niin että keväällä Suomen kovin Whitesnake -fani Japi Sorsakoski pyysi mukaan Whitesnaken keikalle ja päätin antaa reilun mahdollisuuden. Heitimme noppaa ja jos tulos neljä tai enemmän, niin lähtisin keikalle. Nopalla vitonen ja keikka lyötiin lukkoon. Odottamaton "rakkauden bonus" saatiin sitten myöhemmin syksyllä, kun Nightwish ilmoitti vuoden viimeisestä keikastaan Wembleyllä samana viikonloppuna sopivasti päivää tuon Whitesnaken jälkeen)
Edellisenä päivänä perjantaina oli siis jo tarjolla pari pätevää lämmittelybändiä, kun Def Leppard ja Whitsnake esiityivät co-headlining tourilla samalla areenalla.
Whitesnake oli liikkeellä uuden Purple -levyn tiimoilta ja settilistalla olikin paljon Deep Purplen aikaista tuotantoa, joka upposi hyvin keikkayleisöön. Bändin nokkamies David Coverdale oli miltei parhaiden päiviensä vireessä ja luotsasi WS:n keikan alusta loppuun hyvällä sykkeellä. Keikan huippukohdat olivat ehkä sittenkin loppupuolen snake-hitit, kuten Here I go again. Still of the night -biisistä en valitettavasti ole ikinä oppinut pitämään ja tämäkään keikka ei tuonut muutosta asiaan. Kaikenkaikkiiaan keikka oli kuitenkin mainio ja annamme arvosanaksi 9. Myös mukana ollut Suomen kovin WS-fani oli tyytyväinen.
Perjantain toisena aktina oli Def Leppard, jonka faneja taisi olla n. 2/3 enemmistö paikalla, jos fanipaidoista pystyi jotain päättelemään. Keikan alkupuolella DL soitteli muutaman uudemman biisin, jotka odotetusti eivät aiheuttaneet kummoista reaktiota yleisössä, mutta sitten taas keikan loppuun oli ahdettu pitkä hittiputki ja meno loppua kohden erinomainen. Parhaimmat vedot olivat Let's get rocked ja Rock of Ages.
Vaikka olen enemmän DL kuin WS "fani" niin tällä kertaa pitää sanoa, että Whitesnaken keikka vei näistä kahdesta voiton. Leppardin suoritukelle annan arvosanan kelpo 8+.
Lauantaina oli sitten vuorossa viikonlopun pääesiityjä. Siinä vaiheessa kun ostimme liput keikalle, niin permanto oli valitettavasti jo ajat sitten loppuun myyty ja paikat oli melko kaukaa istumakatsomosta.
Yritin olla lukematta tuoreita keikkalistoja, jotta olisi tilaa yllätyksille elokuun Ratinan settilistaan verrattuna. Ratinan keikka meni heittämällä oman keikkahistorian TOP-3, mutta siinäkin oli vielä vähän viilaamisen varaa. Lähinnä Amaranthin, She Is My Sinin, Sleeping Sunin ja Islanderin olisi voinut jättää pois. (arvatkaa mitä neljää biisiä EI soitettu Lontoossa :)
Keikka alkoi odotetusti uuden levyn avausraidalla Shudder before the beautifulilla.
Uusi ykkössentteri Floor Jansen otti heti homman haltuun ja tykitystä jatkettiin Yours is an empty hope:lla. Tuon jälkeen soitettiin putkeen ehkä kaksi eniten omasta mielestäni "Nighwisheintä" biisiä, eli Ever Dream ja Storytime. (Storytimessa Floori muuten oikaisee yhden vaikean paikan sanoituksissa, toim. huom :) Näiden jälkeen kuultiin ehkä keikan ainoa vähän valjummaksi jäänyt veto, eli uuden levyn "My Walden". Toisaalta kyllä ymmärrän miksi toi on listoilla, saadan Troytakin vähän esiin sieltä taustalta tässä biisissä.
Joko keikan alkupuolelle taustascreenit eivät toimineet tai ne oli jätetty tarkoituksella pois, mutta lisää visuaalisutta hommaan saatiin, kun Storytimen aikana myös niistäkin muistettiin laittaa vierta päälle.
Ensimmäinen yllättävämpi veto oli keikan 6. biisi "While your lips are still red" jonka aikana laulaja-basisti Hietala pääsi loistamaan balladin merkeissä.
Loppupuolella keikkaa tuli sitten allekirjoittaneelle pari erittäin mieluisaa yllätystä. Vuoden 2007 Dark Passion Playn avausraita Poet and the Pendulum soitettiin kokonaan ja yllätysvetona Floor oli lisännyt biisin loppuun vielä oman pikkutwistin ja hoilasi lopun "kuoro-osuuden" itse.
Toinen herkku oli saman levyn 7 days to the wolves. Hätäisimmät voivat videolla kelata 3:00 kohdalle.
Keikan loppupuolella painettiin sitten turboruuvi pohjaan ja kuultiin vuoden 1998 Oceanbornilta "Stargazers" sekä uudemmasta tuotannosta "I want my tears back & Last ride of the day". IWMTB:n aikana Floori pisti tanssiksi ja yleisö seurasi perässä. :)
Myös Ghost love score Floorin tuliktsemana kuuluu nykyään Nightwishin keikkojen ehdottomiin huippukohtiin, mutta aivan Buenos Airesin keikkataltioinnin sfääreihin ei tälläkään kertaa päästy. Mutta kyllä yleisö oli silti täysin pähkinöinä tälläkin kertaa.
Keikka pättyi odotetusti uusimman levyn päätösraitaan "Greatest show on earth". Siitä voidaan olla montaa mieltä onko toi yli 20 min eepos hyvä lopetusbiisi ainakaan pitkine alkuintroineen, mutta biisin lopun "We were here!" huudot 10 000+ hengen voimin hiljensivät viimeisetkin kriitikot.
Kaikenkaikkiaan keikka oli loistava ja yleisökin selvästi paremmin messissä kuin esim. edellisen päivän keikoilla. Bändi oli myös liekeissä ja varsinkin Tuomas Holopaisen reaktio viimeisen suoitetun nuotin jälkeen oli täysin "overwhelmed". Loppuun saatin vielä pikku bonus kun professori Richard Dawkins tuli lausumaan "loppusanat" biisille ja keikalle.
Omilla NW-keikoilla tämä menee jonnekin jaetulle 3 sijalle. Lähinnä sen takia ei mene ykköseksi että paikat olivat suht kaukaa ja toisaalta olin myös kipeänä joka vähän latisti keikkafiilistä.
Keikan jatkot vietin Hippodromen kasinolla, josta £1/£2 käteisestä sain mukavat nousut ja reissun lentoliputkin kuitattua :)
Holla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti